Suomen koulutusjärjestelmää ei turhaan pidetä maailman huippuna. Korkeasti koulutetut opettajat, tarkasti rakennettu opetussuunnitelma sekä tasa-arvoinen järjestelmä takaavat sen, että kaikilla lapsilla on samat mahdollisuudet menestykseen.

Mutta miten nämä mahdollisuudet muuttuvat, jos lapset aloittavat koulun eriaikaan? Onko Suomessa 7-vuotiaana koulun aloittaminen pedagogisesti oikea ratkaisu?

Askel oppimiseen on aina merkittävä

Vanhemmille lapsen koulun aloittaminen on suuri askel sekä ikimuistoinen kokemus. Tavalla tai toisella lapsen ensimmäinen askel kouluun on ensimmäinen askel kohti itsenäisyyttä. Näin ollen vanhemmat haluavat, että ajoitus olisi oikea. Koska koulun aloittamisen ajoitus lapsen ikään suhteutettuna vaikuttaa lapsen kognitiiviseen kehityskaareen merkittävästi, Suomessa päätettiin, että lasten pitäisi aloittaa koulu 7-vuotiaana.

Onko korkeampi älykkyysosamäärä sosioekonomisen statuksen ansiota?

Lukuisien kansainvälisten tutkimusten mukaan lapset, jotka aloittavat koulun aikaisemmin saavuttavat parempia tuloksia myöhemmässä iässä. Amerikkalainen National Bureau of EconomicResearch väittää, että lapset, jotka aloittivat koulun aikaisemmin, saavuttivat korkeamman ÄO-tuloksen yliopistossa. Tulos on varsin looginen, mutta ei ota huomioon, kuinka lapsen kognitiiviset kyvyt kehittyivät ennen koulun aloittamista.

Esimerkiksi jotkut vanhemmat stimuloivat nuoren lapsen huomiota leluilla, jotka kehittävät esimerkiksi musikaalisia kykyjä tai ongelmanratkaisukykyjä. Näin ollen perheen sosioekonominen status vaikuttaa nuoren lapsen mahdollisuuksiin harrastaa kognitiivisia kykyjä parantavia aktiviteettejä jo ennen koulun alkua.

”Nopeat syövät hitaat”-sanonta pätee myös lapsien suhteen. Nimittäin lapset, jotka aloittavat koulun aikaisemmin myös valmistuvat nopeammin ja siten siirtyvät nopeammin työelämään ansaitsemaan elantoa.

Oppia vanhemmilta

Toinen tärkeä taloudellinen elementti liittyy vanhempien ajankäyttöön. Jos lapset saadaan kouluun nopeammin, vanhemmilla on mahdollisuus kasvattaa perheen vaurautta ja siten valmistaa lasta uusiin harrastuksiin. Mutta toisaalta vanhempi-lapsi sidos vahvistuu, mikäli lapsi viettää enemmän aikaa kotona oppien vanhemmilta. Mutta samalla on muistettava, että länsimaalaisessa hyvinvointivaltiossa vanhemmat käyvät myös töissä, jättäen lapsen joko tarhaan tai isovanhempien huostaan.

Evoluutioteoriaa tarkasteltaessa ja yhdistämällä sen ryhmäkäyttäytymisen toimintaan, huomaamme kuinka ryhmässä vahvimmat dominoivat heikompia. Sama pätee luonnollisesti myös pieniin lapsiin.

Mikäli uudessa ryhmässä on eri-ikäisiä lapsia, vanhemmat lapset dominoivat muita, koska kyseisessä iässä biologiset sekä emotionaaliset erot ovat erittäin merkittäviä. Täten liian varhainen askel kouluun ja täysin uuteen ympäristöön pois vanhempien turvasta voi luoda suuria emotionaalisia paineita, joiden vaikutukset tuntuvat vielä aikuisiässä.

Suomen koulutusjärjestelmän haittana on homologisuus

Suomalainen koulutusjärjestelmä saattaa olettaa kaikkien lasten omaavan samat kognitiiviset, sosiaaliset, kulttuurilliset sekä psykologiset piirteet. Näin ollen asettamalla kaikki lapset samaan muottiin valmistaa yhteiskunnan tulevaisuuden ongelmiin. Ja koska suomalainen koulutusjärjestelmä priorisoi tasa-arvon tulosten edelle, parhaat oppilaat eivät koskaan ylitä omia kykyjään, koska tasa-arvon nimissä lahjakkaimmat oppilaat pidetään huonompien oppilaiden rinnalla.

Monien psykologisten tutkimusten mukaan pienten lasten asettaminen rajoitettuun paikkaan uusien sääntöjen kahlitsemina heikentää lapsen mielikuvituksen käyttöä ja siten luovaa ajattelua. Lasten oppimiskyky kehittyy heterogeenisesti ja nykyinen opetusmalli olettaa, että kaikki lapset ovat kognitiivisesti valmiita siirtymään uuteen ryhmään tuntemattoman opettajan alaisuuteen samanaikaisesti. Tämä olettamus on väärä emmekä voi kohdella yksilöitä yhtenä ryhmänä.

Suomalainen koulutusjärjestelmä tuottaa lainkuuliaisia kansalaisia sekä rehellisiä veronmaksajia. Mutta jostain syystä maailman paras koulutusjärjestelmä ei tuota Applen, Microsoftin, Googlen, Ebayn, Teslan, Fordin tai Dellin kaltaisia menestystarinoita. Edellä mainitut menestystarinat tulevat yhteiskunnasta, jonka koulutusjärjestelmää pidetään erittäin huonona ja takapajuisena. Kyseisen yhteiskunnan peruskoulujärjestelmä perustuu vanhempien vapauteen valita miten, missä ja koska lapsi aloittaa koulun eikä tiettyyn opetussuunnitelmaan tai byrokraattien arvioihin mikä on toisille parasta.